torstai 18. kesäkuuta 2015

Viimeinen viesti

Mä en usko itekkään että mä kirjotan tätä. Mun viimeistä blogipostausta. Tää 10 kuukauden seikkailu on nyt takanapäin. Eilen kyyneleiden saattelemana hypättiin bussiin kohti Madridia. Ja nyt me istutaan Noran kanssa jo lentokoneessa kohti HeVaa ja sieltä hyppään suoraan junalla Seinäjoelle yllättämään amerikan serkun joka luulee että saavun vasta viikon päästä.
      Kun mä katson tätä vuotta taaksepäin niin on tässä todella iso ja rikas kokemus takanapäin. Mä luulin lähteväni vain työläiseksi johonkin perheeseen. Ikinä en olisi uskonut että tästä tulee näin uskomaton vuosi. Kenellekkään en sanonut hyvästejä kun lähdin. Ainoastaan 'nähdään pian'.  Hostisäniki sanoi minulle itkiessäni että mitä sä nyt itket sä kuitenkin tuut pian takas. Tänä vuonna oon onnekseni saanut tutustua niiiiiiiin ihaniin ihmisiin oman perheen lisäksi. Olen niiin kiitollinen ja onnellinen siitä että pääsin jalkapallovalmennukseen mukaan. Saanut tutustua toiseen lajiin. Nähnyt miten seura- ja valmennustoiminta eroaa Suomen tyylistä ja voin sanoa että eroja on paljon. Espanjan tyylistä tykkään siitä että se huomattavasti yhteisöllisempää. Sen vuoksi meillä olikin niin hyvä valmennusporukka. Meistä tuli niin pieni-iso perhe, joka oli joka päivä jollain tavalla yhteyksissä. Vaikeinta olikin ajatella se että ensi kaudella en enää ole viikottaisissa treeneissä ja niissä joka lauantaisissa turnauksissa ja tapahtumissa. Sainkin taas näiltä ihanilta valmentajilta ihania viestejä... toivottivat hyvää matkaa ja käskivät tulla takaisin mahdollisimman pian. Ei siinä meinannut taas kyyneleiltä säästyä kun niitä luki. Miten voikaan 10 kuukaudessa muodostua niinkin tiivis urheiluperhe...Suuri tekijä mikä teki tästä vuodesta näin upean. 
          Tottakai vuoteen mahtuu paljon muitakin asioita.Yksi asia mitä en olisi uskonut vuoden alussa on se että Nora tulee Salamancaan. Puolisen vuotta kerettiin yhdessä olla siellä. Lähes joka päivä käytiin aamupalalla, pelaamassa korttia, juomassa monia kahveja, shoppaillessa yms. Viikonloput meillä meni melkein aina yhdessä aikaa viettäen. Milloin juhlimassa, milloin Portugalissa reissaamassa, milloin lapsia vahtimassa, milloin hienoilla illallisilla. Tänä aikana olemme löytäneen yhteisen erittäin huonon huumorintajun. Meillä on tällä hetkellä niin paljon inside läppiä mitkä vieraan korvaan kuullostaa tosi tosi tosi tosi tosi oudolta. Elämä oli nii ihanaa helppoa Noran kanssa. Pystyimme höpöttää julkisesti Suomeksi ja omia tyhmiä juttuja. Usein päiviteltiin kuinka ihanaa elämä voikaan olla. Ei kumpikaan osannut tällaista elämää kuvitella.
           Au pairin päätehtävähän on yleensä lasten hoitaminen ja kyllä mä sitäkin sain tehdä vuoden aikana. Haastetta riitti varsinkin vauvassa joka vaati niin paljon huomiota. Jouduinkin jäämään joitain viikonloppuja kotiin vauvavahdiksi vanhempien lomaillessa. Tänä vuonna olen ainakin oppinut miten vauva toimii. Ihanaa on ollut nähdä lasten varsinkin vauvan kasvun. Niin pienestä lihavasta pallosta tuli 10 kk erittäin komea tyttövauvojen lemppari. Ihanaa oli myös nähdä vanhempien lasten englannin taidon kehittyminen. Kuinka suuri vaikutus 10 kk harjoittelulla on. Lapsistakin tuli minulle niin rakkaita ja tärkeitä. 
           Tällä hetkellä pää on ihan tyhjä. Samaan aikaan olen erittäin surullinen ja haikea että tämä vuosi on nyt kansioissa. Olisin saanut jäädä perheeseeni niin pitkäksi aikaa kuin vain olisin halunnut, mutta päätin lähteä nyt. Enkä kadu päätöstäni. Tästä vain alkaa uudet tarinat. Noin tunnin päästä olen jo Seinäjoella ja pääsen yllättämään serkkuni ja siitä alkaa meidän mahtava kesä. Jää nähtäväksi mitä kaikkea kesä tuo tullessaan. Mutta tämä blogi hiljenee nyt tämän postauksen myötä. Kiitos kaikille teille jotka olette olleet tässä vuodessa mukana tavalla tai toisella! En siltikään tännekään blogiin halua sanoa hyvästi sanon vain hasta luego eli seuraavaan kertaan. 
         Kuvia vielä vuoden varrelta











maanantai 8. kesäkuuta 2015

Terveisiä Suomesta! Part 2

Apua mä en edes tiedä mistä sitä alottais. Aloitetaan keskiviikosta ja säästä. Illalla oli tosiaan aivan liian kuuma niin päätettiin suosiolla jättää fudistreenit väliin sillä lapsetkin viihtyivät paremmin takapihalla uima-altaalla. En mäkään kovin lujaa itkenyt siinä uidessa 30 asteen lämmöissä. Samalla tietäen että ilta 10 aikaan saan kauan odotettuja vieraita. Nimittäin  omat biologiset vanhempani Suomesta! Olimme hostisäni kanssa heitä vastassa bussiasemalla kun bussi laskeutui asemalle noin 10 aikaan illalla. Veimme heidät hotelliin ja käytiin vielä illallisella keskusaukiolla. Siinä oli jo vanhemmilleni ensimmäinen kulttuurishokki että illallinen syödään niiinkin myöhään.
        Torstaina aamulla matkasin heti heidän hotelliin ja siinä hieman kierrettiin keskustaa. Muistin että Espanjan puolustusvoimilla oli juuri tänä päivänä avoimet ovet niin hypättiin taksiin ja kerettiin sekin nähdä. Sen jälkeen käytiin kotonani uimassa, mutta päivän pääteema oli kuitenkin ruoka. Menimme nimittäin lounaalle suomi- ja espanjavanhempieni kanssa viereiseen pieneen kylään. Kyseessä ei ollut mikään sattumalta valittu ravintola vaan ollaan aikaisemminkin käyty valmentaja porukalla ja perheen kesken syömässä. Ravintolan omistaja on siis hostisäni erittäin hyvä ystävä ja ravintolakin on ihan kaupungin ellei jopa maan huippua. Ravintolalle olisi ollut tarjolla jopa Michelin- tähti mutta siihen olisi liittynyt liikaa rajoittavia tekijöitä minkä vuoksi kieltäytyi tästä kunniasta. Saatiin taas 6 ruokalajin lounas joka saatiin huuhdella ravintolan omistajan omalla punaviinillä. Ravintolassa oltiin monta tuntia illalla mentiin vain terasseilemaan vanhempieni kanssa. 
         Perjantaina meillä oli niin sanotusti vapaapäivä ja siitä suunniteltiin sellaista turistipäivää. Hypättiin turistijunaan joka näytti joitain hisoriallisia paikkoja. Isällenihän tämä oli erittäin tärkeää sillä hän on erittäin kiinnostunut historiasta ja kulttuureista. Turisteilut kun oltiin tehty ja käyty katsomassa katedraalit ja yliopistot suuntasin kotiin. Äkkiä lasten kanssa uimaan, suihkuun ja leipomaan. Sitten taas takaisin vanhempien kanssa illallistamaan.
         Lauantai. Sitä päivää mä odotin eniten. Herätys noin 10 aikaan ja pian lähdettiinkin hostäitini kanssa hakemaan omia vanhempiani ja auton nokka kohti soccer indooria. Tälle viikonlopulle nimittäin sattui myös meidän fudisseuran päättärit. Olin erittäin innoissani että pääsen esittelemään kaikki valmentajat vanhemmilleni ja että pääsen näyttämään tätä elämää mitä olen täällä elänyt ja keiden kanssa. Muutama valmentaja joilla oli juuri kalja kädessä heti aamutuimasta sanoivatkin vanhemmileni ettei he oikeasti näin paljon juo olutta mutta tänä vuonna kun Hanna on ollu täällä niin vain siksi he juovat. Antoivatkin suuret aplodit äidilleni kun hän tilasi kaljan ja totesivat vain että hän on juuri samanlainen kuin tyttärensä... Hauskaa meillä oli kielimuurista huolimatta.  
        Porukkaa päättäreissä oli ihan kiitettävästi. Noin 90 junioria + vanhemmat ja toki valmentajat ja muut seuran toimihenkilöt. Tarkoitus oli että kaikki tuo jotain pientä syömistä (eli tapaksia) tai jälkiruokaa ja samalla se oli kilpailu. Parhaat ruoat voittaa. Idea oli mielestäni hauska. Itse leivoin siis sinne pellillisen mokkapaloja ja vanhemmat toivat laatikollisen neekerin pusuja. Halusimme enemmän tuoda näytille jotain suomalaista ennemmin kuin osallistua kilpailuun. Siinä syötiin ja juoruilttiin ja maisteltiin kaikkien ruokia. Sitten alkoikin palkintojen jako. Palkittiin paras tapas, paras tortilla (espanjalainen perunamunakas) ja paras kakku. Siellä oli kaksi kakkua jotka poikkesivat erittäin paljon joukosta ja olivat erittäin hienoja. Kun palkinnot oli jaettu otettiin vielä yksi ns. Ylimääräinen palkinto esille. Puhe alkoi jokseenkin näin: "Haluamme vielä koko seuran ja koko valmennusporukan puolesta kiittää yhtä henkilöä joka on tänä vuonna ollut aktiivisesti mukana seuran toiminnassa, tullut hyvin mukaan tähän jalkapalloperheeseen ja auttanut meitä ja junnuja tänä kautena englanniksi. Hanna kiitos tästä vuodesta."Siinä vaiheessa jähmetyin vain paikalleni. Menin eteen ja siinä piti englanniksi ja espanjaksi kiittää kaikkia. Pari kyyneltäkin siinä vuodatettiin hostäidin kanssa. Oli vaikea kuvitella että se oli tämän porukan viimeinen yhteinen lauantai. Äitinikin sanoi että nyt hän ymmärtää paljon paremmin miksi minun on niin vaikea lähteä täältä ja kuinka tulen ikävöimään näitä ihmisiä. Lahjaksi sain espanjalaisen Martina K:n suunniteleman ihanan kesälaukun.
        Päättäreiden jälkeen mentiin isolla porukalla erään valmentajan uuteen kotiin uimaan. Virkistäytymisen jälkeen mentiin padel homeen ja siellä katsottiin mestareiden cupin finaali. Yayyy Barça!! puolen yön aikaan kun matkattiin kotiin mittari näytti vielä 26°C Käytiin vielä hostisän kanssa  virkistäytymässä omassa uima-altaassa ja katseltiin ihanasti valaistuja katedraaleja ja kuunneltiin keskustasta kumpuavaa musiikkia ja todettiin kuinka se elämä voikaan olla niin ihanaa. 

Tällanen ihana pidennetty viikonloppu takanapäin no tulipa sitä tekstiäkin näköjään pidennetysti...nyt antaa kuvien taas puhua puolestaan,
Handepönde


   Parvekeselfie
 Espanjaisä ja sen lapset uimassa
 Perhelounas

 "Äiti älä vielä koske meijän pitää ottaa eka instagram-kuva" 
 Tytöt
 TT=Takalat Turisteilemassa


 Pojat ei makeaa mahan täydeltä.